Martinpihan historia ulottuu vuoteen 1571, jolloin Ruotsin vallan alaisuudessa olleessa Suomessa kartoitettiin ja kirjattiin kaikki tilat hopeaveroluetteloon. Myös silloin Marttila-nimisenä ollut tila mainitaan, isäntänään Michel Larsson. Varallisuudeksi on luettelossa mainittu mm. kuparia kolme naulaa, yksi hevonen, kaksi lehmää, yksi lammas sekä irtaimen omaisuuden arvoksi 28 markkaa. Ilmeisesti tila ei ollut varaton, koska luettelossa on mainittu "kaksi muuta taloa köyhempiä". Sen aikaisesta rakennuksesta ei ole tietoa, onko tilan päärakennus sijainnut samoilla sijoilla kuin nykyinen ? Melko varmasti hyvä talonpaikka on säilynyt alkuajoista tähän hetkeen. Vuonna 1658 syntyneen Abraham Jöranssonin isä, Jöran Hindersson, mainitaan tilaluettelossa Marttilan isännäksi. Hänen aikanaan on päärakennuksen vanhimmat osat saaneet alkunsa, n. vuonna 1693. Savupirttinä vuosia ollutta talonpoikaistyylistä rakennusta on laajennettu ja korjattu vuosien varrella. Vuonna 1818 alkaneen laajennuksen kohteena on ollut nykyinen sali. Isäntänä Abraham Niilonpoika. 1901 tehdyssä kyselyssä on Martin ruokakunnassa ollut isännän Johan Marttelinin lisäksi kahdeksan henkeä. Asuinhuoneita on ollut neljlä, hevosia kolme, lehmiä kuusi, lampaita kahdeksan ja yksi sika. Rahallista omaisuutta ei kysytty, tila kuitenkin mainittiin itsenäiseksi. Laidunta ja metsääkin oli kyselyn mukaan riittävästi. Viimeisenä Marttelinin suvun isäntä on ollut Akseli Elias Marttelin vuoteen 1973 asti, jonka kuoleman jälkeen tila on lohkottu ja myyty. Pihapiiri on kuitenkin säilynyt yhtenäisenä ja sellaisena se pyritään säilyttämäänkin.
Kuvassa päärakennus 1940-luvulta. Saarnit ovat jo silloin olleet mahtavan kokoisia. Seuraavassa kuvassa Martin väkeä heinätöiden kahvitauolla vuonna 1943. Navetta ja Päärakennus 1950-luvulla sekä silloisia asukkeja ja sukulaisia. Päätalo ja pihapiiri rakennuksineen, sekä viimeisessä kuvassa Marttelinin sisaruksia ja sukulaisia.
